Page 95 - Sisäänrakennettu tarina - INLOOK 1967–2017

pääkaupunkiseudun rakentamista, investointiverolla. Vero tuli voimaan vuonna 1988 ja muuttui pian koko maan kattavaksi.
Vaikka poikkeuslupamenettely toimikin verrattain joustavasti, sisärakentamisen kysyntä laski erityisesti yhtiön tärkeimmällä markkina-alueella pääkaupunkiseudulla.
Vielä aivan laman kynnyksellä ammattiliitot ja työnantajajärjestöt sopivat urakkahintojen korotuksesta, jota E. Hiltunen Oy:n johdossa pidettiin täysin ylimitoitettuna ja suhdannetilanteeseen sopimattomana.
”Olemme sidottu nousukauden kuluihin, jotka pitäisi rahoittaa lamakauden tuloin”, Erkki Hiltunen totesi tuolloin.
Erkki Hiltunen kirjoitti tulevaisuudesta varoittavaan sävyyn yrityksen toimintakertomuksessa vuonna 1991.
”Rakennusalan järjestöiltä puuttuu yhteinen halu ja näkemys kestävään kehitykseen pyrkimisestä. Ammattiyhdistysliike hakee lyhytaikaisia ulosmittausetuja avainryhmilleen. Vakaan markan politiikka on nostanut korkotason pilviin. Alaspäin menevää kehitystä jarruttavia voimia ei löydy miltään taholta.”
Hän oli oikeassa. Pudotus oli nopea ja syvä. Yhtiö joutui tunte- maan nahassaan rakennusalan pohjakosketuksen ja sille töitä anta- neiden urakoitsijoiden kaatumisen luottotappioina.
Sisärakentamisen markkinoille oli helpon rahoituksen ja runsaan kysynnän avittamana kummunnut paljon pieniä toimijoita, joilla oli urakkahinnoittelussa omat pelisääntönsä. E. Hiltunen Oy sen sijaan oli alan merkittävin toimija. Sen asennusyksikkö oli selvästi suurin Suomessa ja koko Pohjoismaissa. Yhtiö oli markkinoilla silmätikku, jonka piti elää työehtoneuvottelupöydissä sovittujen pelisääntöjen mukaisesti.
Hyppy ylikuumenemisesta lamaan tapahtui yhtiön näkökulmasta vuosien 1990 ja 1991 aikana. Urakoinnin liikevaihto laski huomatta- vasti, huolimatta siitä, että tuotannon volyymi neliöinä oli yhä
95